Mikään ei anna minulle niin varmaa tunnetta siitä,

että olen oikealla polulla, kuin epävarmuus


Ei ole alkua eikä loppua.

Kuljen spiraalillani kohdaten samoja asioita yhä uudelleen,

vain uuteen muotoon naamioituneina.

Oivallusten myötä vapaudun menneestä ja avaudun uudelle.

Minua kiinnostavat maailmankaikkeuden lait.

Saman ilmentyminen niin suuressa kuin pienessäkin mittakaavassa.

Tapahtumien sykli näennäisestä kaaoksesta tasapainoon ja takaisin.

Tyhjyys on suurinta.

Täynnä mahdollisuuksia ja avoin kaikelle,

rajattomuudessaan jo kuitenkin sisältäen kaiken.

Tyhjä mieli rauhallisin ja viisain.

Ilmassa leijuvista ajatuksista poimin omani.

Ne sulautuvat minuun.

Lopulta ajatus ja minä olemme yhtä.

Minää ei enää ole, jäljellä on vain oleminen.

Unohdan kaiken ja maalaan.

Maalaus on se lyhyt hetki, jolloin tasapaino vallitsee,

ennen kuin kaikki alkaa kääntyä vastakohdakseen.

Maalaus on se lyhyt hetki, jolloin tapahtumat ovat jo liikkeessä,

näennäisessä kaaoksessa, asettuakseen jälleen hetkeksi aloilleen.

Minua kiinnostaa maalauksen rytmi, taukojen ja tapahtumien vuorottelu.

Passiivisen energian jatkuva muutos aktiiviseksi ja päinvastoin.

Hiljaisuus ja tyhjyys yhdistettynä aktiiviseen toimintaan.

Harmonisen tilan luominen.



Maria Susanna Kivistö 2002